Mulla ei oo ketään kavereita, ei ketään.... siltä ainaki on viime aikoina alkanu tuntua. Kukaan ei enää pyydä mua mihinkään, kukaan ei soita (jos mun isää ei lasketa) ja tänäänkään kukaan ei voinu lähteä mun kans mihinkään vaikka vinguin kaikki tutut läpi. Alko jo tuntua hiukka epätoivoiselta....

Vähänkö siistiä. Ainoa ihminen jolla tuntuu olevan aikaa lähteä mun kans vaikka kahville on mun oma isä. Miehelläki tuntuu olevan omat menonsa, edes se ei voi tulla mun kans saunomaan ja telkkua katsomaan. Vituttaa suunnattomasti. Mun ainoa kaveri joka tuntuu olevan vähänkään samalla aaltopituudella asuu toisella paikkakunnalla, ja pitää siellä kamujensa kanssa varmaan tälläki hetkellä hemmetin hauskaa.

Pienet on ongelmat, tiedän, mutta silti vituttaa helvetisti. Voihan perse.