Kirjoittaminen hieman venähti... ja nyt kyllä jatkan myöhemmin tuota mun elämänstooria.

Palataanpas nykyhetkeen. Mä oon totaalisen hukassa itseni kans. Taas.

Luulin jo rauhoittuneeni, asettuneeni aloilleni ja niin poispäin. Mulla on kiva mies, kiva koti, kiva duuni... Hurja nuoruus takana, rauhallinen elämä yhdessä edessä.

Vielä mitä.

Tää alkoi sillä että musta tuli koko ajan levottomampi, baarit alkoivat vetää puoleensa. Hyvän kamun kanssa ollaan ihan kauheita yhdessä, ei mitään rajaa siinä miten pitäis käyttäytyä. Miesraukkoja pyöritetään mennen tullen ja se on hiton hauskaa.

Mutta en mä edes miestä sieltä oo hakemassa, mullahan on kotona yksi kiva :) silti mietin mikä ihme mua sinne aina vetää takaisin, pois kotona viihtyvän miehen luota hillumaan ja bilettämään. Tajusin sen tässä eräs ilta suudellessani kamuani (ihan vaan miesten kiusaksi) ties kuinka monetta kertaa. Tää tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta. Mä taidan tykätä tytöistäkin. UPS....

Kaverilleni en ole puhua pukahtanut, eihän me tuollaista harrasteta muuten kuin vitsin varjolla hyvässä humalassa. Enkä ole puhunut miehellekään... mulla on täällä kotona oikeasti ihana ihminen jota mä viimeiseksi haluan loukata. Ja haluaisin elää loppuikäni tän miehen kans ellei päänuppia kuumottais liikaa nää ihanat suudelmat... uuh, mä oon ihastunu kuin pikkutyttö, enkö mä voi saada molempia...?